Isaiah 29

Jerusalemin hävitys, juutalaisten sokaiseminen, pakanoiden kääntymys

1Voi Arielia, Arielia
Ariel on tässä Jerusalemin nimi, 'Jumalan liesi', ks. jae 2.
, kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä! Liittäkää vuosi vuoteen, kiertäkööt juhlat kiertonsa,
2ahdistan Arielia, ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta. Se on oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi. 3Asetan leirini yltympäri sinua vastaan ja saarran sinut vartiostoilla ja luon vallit sinua vastaan. 4Puhut maasta matalalta, sanasi tulevat vaimeina tomusta, sopertelet kuin vainajahenki maasta, puheesi tulee supisten tomusta.

5Mutta sinun vainolaistesi lauma on oleva kuin hieno pöly, ja väkivaltaisten lauma kuin lentävät akanat, ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä: 6Herra Sebaot etsii sinua ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä, kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa, kuluttavan tulen liekissä. 7Kuin yöllinen uninäky on oleva kansojen lauma, joka sotii Arielia vastaan, kaikki ne, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan ja ahdistavat sitä. 8Kuin nälkäinen on unissaan syövinään, mutta herää nälkä sydämessä, ja kuin janoinen on unissaan juovinaan, mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt ja hänellä on kova jano, niin on oleva kaikki kansojen lauma, joka sotii Siionin vuorta vastaan.

9Hämmästykää ja ihmetelkää, tuijottakaa itsenne sokeiksi ja sokeiksi jääkää! He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä. He hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta. 10Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne – profeettanne, ja peittänyt päänne – näkijänne. 11Kaikki ilmoitus on teille kuin lukitun kirjan sanat. Jos se annetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: "Lue tämä", hän vastaa: "En voi, sillä se on lukittu". 12Jos taas kirja annetaan lukutaidottomalle ja sanotaan: "Lue tämä", hän vastaa: "En osaa lukea."

13Niin Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, 14sen tähden, katso, teen tälle kansalle vielä outoja tekoja – kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.

15Voi niitä, jotka kätkevät syvälle hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: "Kuka meidät näkee, kuka meistä tietää?" 16Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt", tai sanooko kuva piirtäjästään: "Ei hän mitään ymmärrä"?

17Vain lyhyt hetki enää, niin Libanon muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. 18Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkästä pimeydestä. 19Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä. 20Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyteen valppaat on tuhottu, 21ne, jotka sanallaan saattavat ihmisiä tekemään syntiä ja virittävät pauloja sille, joka oikeutta puolustaa portissa, ne, jotka vääntävät tekosyillä syyttömän asian vääräksi.

22Sen tähden Herra, joka vapahti Aabrahamin, sanoo Jaakobin heimolle näin: Ei Jaakob enää joudu häpeään, eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene. 23Sillä kun hän näkee, kun hänen lapsensa näkevät keskellään kätteni työn, he pyhittävät nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja pelkäävät Israelin Jumalaa. 24Silloin hengessään eksyvät käsittävät ymmärryksen ja kapinoivat ottavat opikseen.

Copyright information for FinSTLK2017